8. Tullut jäädäkseen

 Nora vatkasi hermostuneena kananmunia kulhossa. Tästä päivästä oli tulossa pitkä, henkisesti.

 Noran oli tarkoitus osallistua paikkakunnan kakku kisaan. Se takaisi vakituisen työsuhteen keskustan parhaimpaan leipomoon. Ja mikä parasta, työ olisi päiväsaikaan. Nora katsahti palaneeseen kakkuunsa ja huokaisi raskaasti.

- Ihan sama. Turha edes yrittää. Ehkä minun on vain tarkoitus tehdä yötyötä koko loppu elämäni.

 Nora viskasi kakun roskikseen ja rupesi turhautuneena hinkkaamaan lautasta puhtaaksi.

 Ovi kello soi ja Nora jäykistyi kauhusta jäykkänä.

Hän on etuajassa, nainen ajatteli kauhistuneena.

 - Hei, Mark sanoi kun Nora avasi oven.

- Tule sisään, Nora sanoi vastentahtoisesti.

 - Kiitos kun suostuit tähän, Mark sanoi. 

- Suostun tähän vain Delin takia, Nora mumisi.

- Tiedän, olet tehnyt sen hyvin selväksi.

- Del ei ole vielä tullut koulusta. Voit mennä sohvalle odottamaan, Nora sanoi ja meni hermostuneena pyyhkimään keittiön tasoja.

 Hetken kuluttua Delkin lampsi koulusta kotiin.
- Hei kulta. Miten koulussa meni?
- Tavallisesti, poika vastasi lyhyesti.

 - Hei, Mark sanoi ja käveli pojan luokse.

 - Sinä tulit! Del huudahti innostuneena.
- Tietenkin tulin, Mark vastasi kun se olisi mikäkin itsestäänselvyys.

- Kulta, näyttäisitkö isällesi vaikka huoneesi? Nora sanoi toivoen, että Mark vain katoaisi.

 Del johdatti isänsä innoissaan yläkertaan ja esitteli hieman ujona huoneensa.

 - Tämähän on oikein hieno, Mark kehui kun ei tiennyt mitä muutakaan sanoisi.

- Minä sain viime vuonna itse valita huonekalut, Del kertoi.

 Ahdistuneena Markin tulosta Nora suuntasi pihalle pienen puutarhansa kimppuun.

 Kaunhan Markilta menisi, että hän kyllästyisi isänä olemiseen. Toivottavasti ei kauaa, ettei Del ehtisi liiaksi kiintyä mieheen, Nora pohti kastellessaan kasvejaan.

 Kumpa Mark vain häviäisi äkkiä.

 Nora tunsi miten kyyneleet tekivät tuloaan ja kiirehti nopeasti sitruunapuun suojiin, ettei kukaan näkisi hänen kyyneliään.

 Se mies ei totisesti ansainnut ainuttakaan kyyneltä, Nora ajatteli ja kokosi itsensä nopeasti.

 Läheltä kuului juoksuaskelia, jotka pysähtyivät Noran tontille.

 - Nora mikä hätänä? Diana kysyi huolestuneena kun näki ystävänsä synkän mielialan. Olivathan he tunteneet jo hyvin kauan.

 - Mark on tuolla sisällä, Nora sylkäisi sanat suustaan kuin kirosanan.

 - Ei voi olla. Tuliko hän oikeasti?

 - Joo. Tuolla hän istuu kahdestaan yläkerrassa poikani kanssa.

 - Ja sinä aiot sallia sen? Heittäsit hänet vain ulos.

- En minä voi. Del haluaa tutustua häneen ja Markilla on oikeus tutustua häneen vaikka en sitä hyväksyisikään. Rikollinen tai ei, hän on Delin isä.

- Voi sinua. Olet kyllä huonossa tilanteessa. Muista, olen aina tukenasi. Autan jos keksit jonkun juonen millä pääsemme eroon siitä iilimadosta.
- Joo, minä mietin, Nora naurahti ja halasi ystäväänsä.

 Dianan lähdettyä Nora meni sisään ja keitti itselleen rauhoittavaa yrttiteetä.

 Sen jälkeen hän meni jääkaapille ja kaivoi sieltä edellisenä päivänä  tekemänsä laatikon ja lämmitti sen mikrossa. Jos hän kutsuisi Markin syömään ainakin hän kuulisi mistä tämä keskusteli hänen poikansa kanssa.

 Kaataessaan itselleen teetä Nora mietti, että kuinka usein Mark nyt aikoi vierailla heillä. Riittäisikö kerran kuukaudessa? Tai ehkä jopa harvemmin?

 Voisihan sitä ehdottaa?

Nora käveli portaitten juurelle ja huusi "pojat" syömään. Poika Mark nimenomaan vielä oli Noran mielestä.

 Delin ja Markin tullessa Nora istahti sohvalle syömään omaa annostaan.

 Hän mietti millaista heidän elämänsä olisikaan ollut jos Mark ei olisi lähtenyt hänen tullessaan raskaaksi.

 Turha sitä oli oikeastaan edes miettiä. Heidän suuhteensahan oli perustunut pelkästään valheelle.

 - Isä, voisitko sinä tulla huomennakin meille? Del kysyi ja Norasta tuntui kun joku olisi työntänyt tikarin hänen sydämeensä.

 Mark katsoi kysyvästi Noraan ja Nora väänsi kasvoilleen kireän hymyn,
- Olet tietenkin tervetullut, jos sinulla ei ole mitään muuta menoa, Nora pakotti itsensä sanomaan.
- Siinä tapauksessa tulen mielelläni, Mark vastasi ja virnisti Noralle.

- Vai niin. Del on aika hyvästellä Mark.
- Nytkö jo? Del kysyi.
- Kyllä vain. Hyvästele nyt isäsi ja mene tekemään läksysi.

- Tulethan sitten huomenna? Del varmisti.
- Varmasti. Nähdään sitten.

- Huomiseen! Del hihkaisi innoissaan ja katosi yläkertaan.

- Minä ajattelin, että voisiko hän joku kerta tulla luokseni? Mark kysyi.

- Älä ajattele, ole kiltti.
- Nora hän on minunkin poikani, Mark sanoi vaativasti.

- Ihan kuin en tietäisi. Tehdään näin, sinä olet tervetullut meille koska vain, mutta unohdat puheet siitä, että hän tulisi luoksesi.
- Ihan koska vain? Mark kysyi kohottaen toista kulmaansa.
- Niin, ihan koska vain. Mutta ei puhettakaan minnekkään menemisestä.

 - Selvä. Nähdään huomenna, vaimoseni, Mark kehtasi vielä lisätä lopuksi.
- Näkemiin, Nora tiuskaisi.

~

Sellainen osa. Luuletteko, että Mark on muuttunut yhtään?